Tänään oli sitten toinen iso asia mitä Onnille tapahtui. Käytiin ensin viemässä isommat tytöt päiväkotiin (Onni kävi näytillä lapsille kantokassikyydillä) ja sitten junioriosasto otti suunnan kohti Lappeenrantaa ja eläinlääkäriä. Olikin nopea lääkärintarkastus kun ei ollut kun yks karvapallo mukana! No, Jaana (Pätilä) ensin kuunteli ja tutkaili pojan päästä jalkoihin ja kuunteli vielä toisellakin stetoskoopilla ja totesi että pieni,hentoinen sivuääni sieltä kuuluisi. Luultavasti menee umpeen kun on niin pikkanen. Sitten oli silmien vuoro ja siellä näkyi kauempana näköhermosta CH varjostumaa, kirjotti silmätarkastuslausuntoonkin että "CH muutokset hiukan kaukana papillasta (=näköhermon nysty)". Oli sitä mieltä että jos asia jää vaivaamaan niin kannattaa käyttää DNA testissä, jolloin asia varmistuu että onko CH vai ei. Jep. Pallurat tuntui molemmat matkalla, toivottavasti löytää tiensä perille pussukoihin. :) Näillä eväillä sitten jäähään ootelemaan vielä viikoksi uuteen kotiin lähtöä. Vähiin käy meijän yhteinen aika, mutta taitaa siellä toisessa päässä olla vielä pitkät päivät Onnin tuloa odotellessa. :)
:)
maanantai 29. helmikuuta 2016
Isoja juttuja
Nyt on Onni-pennen elämässä tapahtunut suuria juttuja tässä parina päivänä. Eilen Leila, Arto ja Karoliina tulivat hakemaan Tildaa kotiin. Tyttönen oli kyllä NIIN VALMIS lähtemään, ei paljon taakseen vilkuillut! :) Eipä tuo poikakaan haikaillut äitinsä perään, ennen kun illalla nukkumaan käydessä sille taisi juolahtaa mieleen ettei Tilda käynytkään pyörähtämässä pentulassa. Hetken aikaa poika vinkui, mutta nopsasti hiljeni unille sekin. Eilen sattui muuten olemaan Onnin nimpparit niin Tildan ihmiset toi pojalle nimppariruusut! :D Tässä Leilan ottama kuva sankarista kukkineen:
Tänään oli sitten toinen iso asia mitä Onnille tapahtui. Käytiin ensin viemässä isommat tytöt päiväkotiin (Onni kävi näytillä lapsille kantokassikyydillä) ja sitten junioriosasto otti suunnan kohti Lappeenrantaa ja eläinlääkäriä. Olikin nopea lääkärintarkastus kun ei ollut kun yks karvapallo mukana! No, Jaana (Pätilä) ensin kuunteli ja tutkaili pojan päästä jalkoihin ja kuunteli vielä toisellakin stetoskoopilla ja totesi että pieni,hentoinen sivuääni sieltä kuuluisi. Luultavasti menee umpeen kun on niin pikkanen. Sitten oli silmien vuoro ja siellä näkyi kauempana näköhermosta CH varjostumaa, kirjotti silmätarkastuslausuntoonkin että "CH muutokset hiukan kaukana papillasta (=näköhermon nysty)". Oli sitä mieltä että jos asia jää vaivaamaan niin kannattaa käyttää DNA testissä, jolloin asia varmistuu että onko CH vai ei. Jep. Pallurat tuntui molemmat matkalla, toivottavasti löytää tiensä perille pussukoihin. :) Näillä eväillä sitten jäähään ootelemaan vielä viikoksi uuteen kotiin lähtöä. Vähiin käy meijän yhteinen aika, mutta taitaa siellä toisessa päässä olla vielä pitkät päivät Onnin tuloa odotellessa. :)
Tänään oli sitten toinen iso asia mitä Onnille tapahtui. Käytiin ensin viemässä isommat tytöt päiväkotiin (Onni kävi näytillä lapsille kantokassikyydillä) ja sitten junioriosasto otti suunnan kohti Lappeenrantaa ja eläinlääkäriä. Olikin nopea lääkärintarkastus kun ei ollut kun yks karvapallo mukana! No, Jaana (Pätilä) ensin kuunteli ja tutkaili pojan päästä jalkoihin ja kuunteli vielä toisellakin stetoskoopilla ja totesi että pieni,hentoinen sivuääni sieltä kuuluisi. Luultavasti menee umpeen kun on niin pikkanen. Sitten oli silmien vuoro ja siellä näkyi kauempana näköhermosta CH varjostumaa, kirjotti silmätarkastuslausuntoonkin että "CH muutokset hiukan kaukana papillasta (=näköhermon nysty)". Oli sitä mieltä että jos asia jää vaivaamaan niin kannattaa käyttää DNA testissä, jolloin asia varmistuu että onko CH vai ei. Jep. Pallurat tuntui molemmat matkalla, toivottavasti löytää tiensä perille pussukoihin. :) Näillä eväillä sitten jäähään ootelemaan vielä viikoksi uuteen kotiin lähtöä. Vähiin käy meijän yhteinen aika, mutta taitaa siellä toisessa päässä olla vielä pitkät päivät Onnin tuloa odotellessa. :)
lauantai 27. helmikuuta 2016
Tämäkin vielä...
Jep jep, kaikki kun ei mene niinkun stömssöössä...Torstai iltana tulin reenailemasta Tellervon kanssa ja järkytys oli suuri kun huomasin pentulaatikossa pari kunnon kokosta verilänttiä tuoretta verta. Ensimmäisenä tietysti tutkailemaan elikot että kenestä veri on lähtösin ja Tildan peräpäästähän se oli. Ei kun soittamaan päivystävälle eläinlääkärille jonka mielestä kyse ei ollut mistään akuutista koska koiran olo ja vointi oli muuten normaali (söi, joi ja riehui normaalisti), luultavassti jonkinsortin tulehus muhi kohdussa ja siitä sitten veripurskahdus oli kotoisin. Aamulla soittelin sitten omalle eläinlääkärille joka onneksi raivasi tilaa kalenteriin ja otti meidät vastaan. Pika serppi näytti 12:sta eli hiukan oli tulehdusarvot koholla mutta ei mitenkään isosti mikä olisi viitannut kohtutulehdukseen. Ultrassa ei näkynyt mitään märkäkohtuun viittaavaa mutta aloitettiin antibioottikuuri koska vuotoa kerta oli, niin jonkinlainen tulehdus ilmeisesti kuitenkin on päällä. No niin, Tilda sitten lääkkeiden kanssa huomenna lähtee kotiakohti ja toivottavasti niillä sitten homma selviää eikä tästä retkestä koidu enää muuta harmia tyttöselle... *koputtaa puuta*
Mutta sitten Onni-pojan kuulumisiin. Kiirettä on pitänyt pienellä koiralla kun vieraita käypi kylillä. Urhea pikku soturi tutustui miun veljen jättimäiseen hoffi-urokseen kun kävivät kylässä. Pikkasen taisi Kosmon tapaaminen jänskättää mutta Kosmo oli tosi hienosti pentusen kanssa ja akkalauma kyllä vahti tarkkana vieressä ettei mitään äkkilikkeitten ajatuksiakaan tule isolle pojalle mieleen. Hauska miten koko lauma otti tutustumisen vahtimisen asiakseen. :) Ja tänään kävi Voitto-poika (Saimin pentunen) kylässä. Voitto olisi kovasti halunnut leikkiä (ihan kenen kanssa vaan) mutta nää natkut akat pisti nuoren kollin paikalleen kerta sanomisella ja Onni häntä tötteröllä säestää vieressä. :D Että sitten meni tämä(kin) vierailu sivistyneen käyttäytymisen opiskeluun, tai sitten Tildan ja Tellen leikkimisen vierestä kattomiseen... Kyllähän hyö saa leikkiä mutta MITÄTTÖMYYDET ei täällä ala riehumaan! Kovasti oli näitten molenpien vierailujen kuvaamisen yritystä mutta ensimmäinen tapaus oli niin vahvasti valvottu tilaisuus että aina joku akkeli änki kameran eteen sensuroimaan ja toinen tapaus oli sen verran vauhdikasta menoa ettei kamera (ja kuvaaja) ehtinyt perässä... (Sain kyllä Voiton komennettua yksin paikalleen että kotisivuille saa tuoreet kuvat).
Jeps. Kuudes viikko tuli täyteen Onnin elämästä viime yönä ja painokäyrä huitelee taas uusissa sadoissa. :) Painoa tänä aamuna 2188g, eli potra poika edelleen... :D Tänään otettiin taas vaihteeksi pönötyskuvat ja sain kun sainkin ilman apukäsiä kuvattua! Taikasana: pitkäänulkonajaruokapäälle, sillä saatiin Onni sen verran tainnoksiin että kesti aikas hyvin paikallaan. Meinasi vaan nukahtaa seisaalleen... ;) Tässä tuotoksia:
Kyllä nuo punaset rahit aina vaan tekee hyvän taustan noille koiruleille. :) Mitä mie sitten teen kun ne alkaa olla aikansa eläneet?!?
Mutta sitten Onni-pojan kuulumisiin. Kiirettä on pitänyt pienellä koiralla kun vieraita käypi kylillä. Urhea pikku soturi tutustui miun veljen jättimäiseen hoffi-urokseen kun kävivät kylässä. Pikkasen taisi Kosmon tapaaminen jänskättää mutta Kosmo oli tosi hienosti pentusen kanssa ja akkalauma kyllä vahti tarkkana vieressä ettei mitään äkkilikkeitten ajatuksiakaan tule isolle pojalle mieleen. Hauska miten koko lauma otti tutustumisen vahtimisen asiakseen. :) Ja tänään kävi Voitto-poika (Saimin pentunen) kylässä. Voitto olisi kovasti halunnut leikkiä (ihan kenen kanssa vaan) mutta nää natkut akat pisti nuoren kollin paikalleen kerta sanomisella ja Onni häntä tötteröllä säestää vieressä. :D Että sitten meni tämä(kin) vierailu sivistyneen käyttäytymisen opiskeluun, tai sitten Tildan ja Tellen leikkimisen vierestä kattomiseen... Kyllähän hyö saa leikkiä mutta MITÄTTÖMYYDET ei täällä ala riehumaan! Kovasti oli näitten molenpien vierailujen kuvaamisen yritystä mutta ensimmäinen tapaus oli niin vahvasti valvottu tilaisuus että aina joku akkeli änki kameran eteen sensuroimaan ja toinen tapaus oli sen verran vauhdikasta menoa ettei kamera (ja kuvaaja) ehtinyt perässä... (Sain kyllä Voiton komennettua yksin paikalleen että kotisivuille saa tuoreet kuvat).
Jeps. Kuudes viikko tuli täyteen Onnin elämästä viime yönä ja painokäyrä huitelee taas uusissa sadoissa. :) Painoa tänä aamuna 2188g, eli potra poika edelleen... :D Tänään otettiin taas vaihteeksi pönötyskuvat ja sain kun sainkin ilman apukäsiä kuvattua! Taikasana: pitkäänulkonajaruokapäälle, sillä saatiin Onni sen verran tainnoksiin että kesti aikas hyvin paikallaan. Meinasi vaan nukahtaa seisaalleen... ;) Tässä tuotoksia:
Pientä kuvankäsittelyä=taustan himmennys :) |
keskiviikko 24. helmikuuta 2016
Tyytyväinen huokaus
Yksi ilta olin käymässä unille kun sängyn vieressä olevalta lampaantaljalta kuului hyvin tyytyväinen koiran huokaus.. Kurkistin että kukahan se nyt on niin elämäänsä tyytyväinen ja Tildahan se siinä rojotti ketarat suorana... :D Oli livahtanut pentusen luota aikuiseen seuraan mutta ikävästi tuli passitus takaisin Onnipojan luo. Toki sen jälkeen tuli mieleen että miksipäs ei ja siitä yöstä lähtien Tilda on jo saanut viettää yönsä pojasta erossa niin halutessaan, ja yllättäen tuo on halunnut tissitakiaisen luota mieluummin lampaantaljalle... ;) Tilda on siirretty kokonaan omalle ruualle ja on vauhilla vierottamassa poikaa tissihommista, eli hyvältä näyttää sunnuntaita ajatellen.
Onni-pojasta on tullut oikea hankien sankari eikä aamuruokakaan maistu ennen kun on käynyt pihalla viilettämässä. Jalat alkaa sätkiä jo ilmassa kun eteiseen kantaa ja ovesta syöksytään ulos saman tien kun mahtuu. :) Siellä poika viilettää pitkin hankia aikuisten koirien perässä ja välillä istuu tököttää tyttöjen pulkassa umpihangessa... :D Se kyllä vähän jänskätti. Kuvailemisesta ei vieläkään meinaa tulla mitään kun poitsu on keksinyt uuden harrastuksen: Jalkojen jahtaaminen hirveän murinan kanssa! Välillä kyllä ottaa osumaa kun juoksee suoraan varpaisiin samaan aikaan kun oot ite ottamassa askelta.. Tässä talvisia kuvia:
Onni-pojasta on tullut oikea hankien sankari eikä aamuruokakaan maistu ennen kun on käynyt pihalla viilettämässä. Jalat alkaa sätkiä jo ilmassa kun eteiseen kantaa ja ovesta syöksytään ulos saman tien kun mahtuu. :) Siellä poika viilettää pitkin hankia aikuisten koirien perässä ja välillä istuu tököttää tyttöjen pulkassa umpihangessa... :D Se kyllä vähän jänskätti. Kuvailemisesta ei vieläkään meinaa tulla mitään kun poitsu on keksinyt uuden harrastuksen: Jalkojen jahtaaminen hirveän murinan kanssa! Välillä kyllä ottaa osumaa kun juoksee suoraan varpaisiin samaan aikaan kun oot ite ottamassa askelta.. Tässä talvisia kuvia:
lauantai 20. helmikuuta 2016
Onni-poika 5 viikkoa!
Ja taas on lisää viikkoja tullut mittariin. :) Aamulla punnitus 1942g tai jotain sinnepäin. Kuppi heilu vaakassa sen verran ettei ihan tarkkaan lukemaa saanut vaikka kuinka yritin kesken unien hyyyyvin varovasti pojan kuppiin asetella... Punnituksen päälle madotus, minkä poitsu maisteli reippaasti kitusiin. Sirukin tuli hommattua jo valmiiksi ennen eläinlääkärintarkastusta niin laitetaan alkuviikosta paperit tilaukseen. Tildaa olen jo alkanut vaihtaa omalle ruualle kun Onnin ruoka-annokset on jo ihan reippaan kokosia ja kun Tilda lähtee sitten reilun viikon päästä omaan kotiin niin ei toivottavasti oo tissit enää kovasti maidossa. Tämän viikkoset kuvat otinkin ulkohommissa eikä yritettykään mitään virallisia pönötyksiä. Oli mission impossible ottaa kunnon juoksukuvia kun samalla piti kipittää juoksijaa karkuun että saisi vähän välimatkaa... No, juoksukuvat tuli sitten kohtisuoraa edestäpäin. Pitänee kysellä apukäsiä seuraavaan kuvaussessioon. Naapurin Helmi-labbis kävi tutustumassa myös pojuun ja aika hauskan kuvan sankin heijän ensikohtaamisesta. :)
hiipivä susi :) |
Helmi ja Onni |
torstai 18. helmikuuta 2016
Reissumies
Tänään käytiin ensimmäisellä autoajelulla Onni-pojan kanssa. Alkumatkasta oli ihanan hiljasta (liekö järkytyksestä hiljanen) mutta muutaman kilometrin jälkeen alkoi iloinen sirkutus kuulua kantokassista.. :) Käytiin mustissa ja mirrissä, missä sitten aikansa huhuili mutta hiljeni kun huomasi että huhuilu ei ihmeemmin tuottanut tulosta. Kovasti oli ihailijoita pienellä pojalla. Kotimatkalla jaksoi taas lauleskella kun hetken perillä lepäsi...
Ulkoilua harrastetaan muutaman kerran päivässä kun luontoäiti meitä viimein ymmärtää helliä ihanalla auringon paisteella. Reippaasti poju kipittää mukana lumitöissä ja postinhaku reissulla. Jasmi ja Anika oli kyläilemässä pari päivää ja Jasmi otti oikein pienen pojan ulkoilu-opastuksen asiakseen ja muitten koirien juoksennellessa ympäriinsä pennusta välittämättä, Jasmi ohjasi ja opasti poikasta kärsivällisesti.
Ulkoilua harrastetaan muutaman kerran päivässä kun luontoäiti meitä viimein ymmärtää helliä ihanalla auringon paisteella. Reippaasti poju kipittää mukana lumitöissä ja postinhaku reissulla. Jasmi ja Anika oli kyläilemässä pari päivää ja Jasmi otti oikein pienen pojan ulkoilu-opastuksen asiakseen ja muitten koirien juoksennellessa ympäriinsä pennusta välittämättä, Jasmi ohjasi ja opasti poikasta kärsivällisesti.
lauantai 13. helmikuuta 2016
Ja jälleen viikko takana :)
Mihin aika häviää?! Viikko vierähtänyt ja poitsu on neljä viikkoa vanha. Jässikkäinen on aika hauska kaveri, nyt kun oon lautasen kanssa kyläillyt kolmesti päivässä niin miut voi jo luokitella kaveriksi. Ja etenkin kun aamulla on ne ihanat AAMUTOSSUT jalassa... Oi oi kun niihin on kiva upottaa pikku naskalit..! :D Ollaan painittu jo hirmu murinalla ja pikkasen onnistuu lelun kanssa leikkiminenkin.
Tänään on ollu kiire päivä pikkusella pojalla kun ensin kävi tuleva emäntä Heidi kylillä ja siihen perään Tildan OMAT ihmiset (kyllä oli Tilda innoissaan kun Leila ja Arto ajovat pihaan!) Ulkoiltiin tänään jälleen kun sade hellitti ja nyt olikin pitemmät ulkoilut kun muina päivinä ja pikkuheppu oli ihan äijänä huutelemassa hävyttömyyksiä naapurin suuntaan yhdessä akkalauman kanssa.. :) Heidi
kertoi heppusen tulevan kutsumanimen niin ei tarvii enää heppu, jässikkä tms nimillä poitsua kutsua. Saanko esitellä: Amorosan Yksinäinen Susi eli "Onni". Leila nappasi meijän junioriporukasta kuvan:
Taas otettiin viikkoskuvia ja saatiinkin pari onnistumista. Nyt jopa seisomiskuvakin! :) Painoa pojalla oli aamulla 1570g ja tässä tuoreet kuvat
Tänään on ollu kiire päivä pikkusella pojalla kun ensin kävi tuleva emäntä Heidi kylillä ja siihen perään Tildan OMAT ihmiset (kyllä oli Tilda innoissaan kun Leila ja Arto ajovat pihaan!) Ulkoiltiin tänään jälleen kun sade hellitti ja nyt olikin pitemmät ulkoilut kun muina päivinä ja pikkuheppu oli ihan äijänä huutelemassa hävyttömyyksiä naapurin suuntaan yhdessä akkalauman kanssa.. :) Heidi
kertoi heppusen tulevan kutsumanimen niin ei tarvii enää heppu, jässikkä tms nimillä poitsua kutsua. Saanko esitellä: Amorosan Yksinäinen Susi eli "Onni". Leila nappasi meijän junioriporukasta kuvan:
Onni ja Vilja |
maanantai 8. helmikuuta 2016
Maailma avartuu...
Eilen availtiin pentulaatukon etuseinä ja heppunen juoksentelikin heti saparo heiluen pitkin pentuhuonetta.
Samalla sosiaalinen elämäkin laajenee kun etuseinän avaaminen on merkkinä muille koirille että on valmista tutustumiselle. :) Tilda ei vaan meinannut sisäistää tätä käytäntöä kun mummot innokkaina tulivat tutustumaan heppuseen, vaan äipälle meinasi iskeä hätä käteen pojan seurustellessa muitten kanssa. Onneksi Tildakin rauhottu kun huomasi että se on kuitenkin ihan ok ja mummot osaa hienosti pojan kanssa olla. Lempi-mummo etenkin on loistava leikittäjä pojalle ja ottaakin aina tilaisuudesta vaarin kun Tilda ja nuoremmat on pihalla. :)
Eilen poitsu oli sitä mieltä että hänellä on maitobaarin vakiasiakkuus eikä tarvii yhtään mitään lihakököjä suuhunsa. Mutta tänä aamuna oli toinen ääni kellossa kun Tilda on nähtävästi sitä mieltä että naskaleitten kanssa ei ookkaan enää niin tervetullut maitobaarille... Tildan syöttelyt alkaa harvenemaan kummasti sitä mukaa kun pojalle hampaat kasvaa... Elikkäs jauheliha onkin oikeestaan aika hyvää ja sen voi nautiskella sormista ihan hyvällä ruokahalulla. :)
Tänään maailma avartui jo pentuhuoneen ulkopuolellekin kun kävästiin pikkasen pihalla. Ei sielläkään ihmeemmin jänskättänyt, poitsu alkoi kipittämään muitten koirien perässä, mutta sitten vilu iski ja lähettiin sisään.
Keinuun tutustumassa |
Samalla sosiaalinen elämäkin laajenee kun etuseinän avaaminen on merkkinä muille koirille että on valmista tutustumiselle. :) Tilda ei vaan meinannut sisäistää tätä käytäntöä kun mummot innokkaina tulivat tutustumaan heppuseen, vaan äipälle meinasi iskeä hätä käteen pojan seurustellessa muitten kanssa. Onneksi Tildakin rauhottu kun huomasi että se on kuitenkin ihan ok ja mummot osaa hienosti pojan kanssa olla. Lempi-mummo etenkin on loistava leikittäjä pojalle ja ottaakin aina tilaisuudesta vaarin kun Tilda ja nuoremmat on pihalla. :)
Tänään maailma avartui jo pentuhuoneen ulkopuolellekin kun kävästiin pikkasen pihalla. Ei sielläkään ihmeemmin jänskättänyt, poitsu alkoi kipittämään muitten koirien perässä, mutta sitten vilu iski ja lähettiin sisään.
lauantai 6. helmikuuta 2016
3-viikkoa hujahtanut :)
Niin se aika rientää ja keisarinleikkauksesta on jo kolme viikkoa. Toisaalta pojan painoa kun kattoo niin voisi kuvitella että vielä pitempikin aika... :) Paino tänään 1279g. Ja aikamoista karvaa puskee pikkumies, nyt vaikuttaisi että isän karva ja äitin rungon vahvuus olisi tulossa, saapi nähä pitääkö etiäinen paikkaansa. Kynnet leikattiin tänään, eikä se enää ollutkaan niiin ärsyttävä juttu, vaan meni melkeimpä yhteisymmärryksessä tai ainakin läheltä liippaasi. :) Ensimmäinen madotus ei tuntunut missään ja lihakökkärekin livahti huomaamatta kurkusta alas maistelematta. Toisaalta vaikka on aikamoinen jästipään alku niin kuitenkin hyvinkin lunkki jätkä! Kuvaamisen kanssa taas kysyttiin kuvaajan hermoja, siinä kohtaa löyty kintut alle eikä meinannut tulla kun peräpeilistä kuvia mutta sitkeys palkittiin ja saatiin melkein joka kulmalta onnistunut otos. Seisaaltaan poseeraaminen ei kuitenkaan ollut SE juttu.. Tässä otoksia:
keskiviikko 3. helmikuuta 2016
Valpas vahtikoira
Aikamoinen palveluskoiran alku tuo meijän jässikkä. :) Aina kun pentulaatikolle menee niin "kumea" vahtihaukku alkaa kuulua kun sankari tormakkaasti antenni pystyssä puolustaa valtakuntaansa! Ja kun pojan nostaa laatikosta pois niin nenä tuhisten alkaa kartottamaan huonetta,ei jälkeäkään paikallaan pyörimisestä tai panikoinnista. Potentiaalinen camel boots-mies joka kulkee omia reittejään... :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)